Konstantínos Kaváfiksen (Κωνσταντίνος Καβάφης 1863 – 1933) tuotannon huolellisen opiskelun jälkeen ja käännöstieteen prof. Titíka Dimitroúlian ohjeistuksen pohjalta meidän oli aika muokata runojen aiempia käännöksiä. Kaváfiksen kaltaisten runoilijoiden suomentaminen on haastavaa – jopa pelottavaa – mutta tekemämme taustatyö tuo varmuuden käännösvalintoihin. Tässä minun suomennokseni Kaváfiksen runoista Η ΠΟΛΙΣ ja ΜΟΝΟΤΟΝΙΑ.
Kaupunki Sanoit: "Menen muille maille, menen muille merille. Löytyy varmasti parempikin kaupunki. Joka ponnistus on tappioon tuomittu ja sydämeni on — kuin kuollut — haudattu. Mihin saakka järkeni jatkaa kuihtumistaan. Mitä näenkin, minne katsahdankaan kohtaan elämäni mustat rauniot, joissa niin monet vuodet vietin, kulutin ja tuhlasin." Et löydä uusia maisemia, et löydä muita meriä. Kaupunki seuraa sinua. Kaduilla kuljeskelet, niillä samoilla. Samoissa kortteleissa vanhenet, näissä samoissa taloissa harmaannut. Saavut aina tähän kaupunkiin. Muualle — älä toivo — ei ole laivaa sinulle, ei reittiä. Niin kuin elämäsi täällä kulutit, tässä kolkassa, koko maailmassa sen tuhlasit.
Yksitoikkoisuus Yksitoikkoista päivää toinen yksitoikkoinen, muuttumaton seuraa. Samat asiat tapahtuvat uudestaan — vierailevat hetket muistuttavat toisiaan. Kuu kuluu ja tuo toisen kuun. Tulevaa helposti ennustetaan, se on eilisen tylsyyttä. Eikä huominen enää huomista muistuta.
Nykykreikkalaista kirjallisuutta 