Jánnis Varvéris (kreik. Γιάννης Βαρβέρης 1955–2011) opiskeli Ateenan oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Hän kirjoitti elämänsä aikana 12 runokokoelmaa ja on Kreikan rakastetuimpia runoilijoita. Ensimmäisen kokoelmansa hän julkaisi vuonna 1975. Varvéris kuuluu 70-luvun runoilijoihin, jotka aloittivat uransa sotilasjuntan 1967– 1974 aikana. Hänet palkittiin kriitikkona vuonna 1996 ja runoilijana vuosina 2001, 2002 ja 2010.
Herra Fogg (kreik. Ο Κύριος Φογκ, Εκδόσεις Ύψιλον 1993) on yksi hänen erikoisimpia teoksiaan. Se on julkaistu myös englanniksi Philip Rampin kääntämänä (Nottingham, Shoestring Press, 2001). Se sisältää 38 runoa, jotka kertovat Herra Foggista, joka maailman ympäri matkustamisen sijaan ilmestyi istumaan nojatuoliin meren rannalle. Runoissa puhuvat itse Fogg, hänen äitinsä, Jules Verne, meri ja hänen apulaisensa Passepartout. Herra Fogg on liikkumaton rajatussa tilassaan, mutta vastassaan hänellä on aava meri, joka on yhtäaikaisesti lupaus vapaudesta ja lamaannuttavan pelon aiheuttaja.
Olen suomentanut kokoelman kokonaisuudessaan, mutta julkaisen runoista nyt kolme. Kaksi ensimmäistä kuvailevat koko teoksen asetelmaa, ja kolmas on esimerkki koko kokoelmassa vallitsevasta tunnelmasta:
PHILEAS FOGG Heräsin. Syvällä nojatuolissa. Ja meren edustalla. Missä ei ollut ketään. Ainut liike katse aaltojen yllä. Minne menivätkään. Jäin siihen. Kesät huomaamaton. Ja kokonaiset talvet. Jotenkin niin vanhenin. Koska en koskaan noussut. Joten elin nuorena. Siitä kertovat aallot jotka elävät kahtaalla kuin sammakot. En nouse. Ne tulevat. Hetkellä millä hyvänsä aaltojen täytyy tulla. Asteittain minusta tulee yksi niiden aalloista. Ja minulla on minne menenkin ylläni katseita. Sammakko, tulen, tulen. Ja hitaasti muuttuu koko manner mereksi.
MAAILMAN YMPÄRI 80 PÄIVÄSSÄ Pelatessaan vuosia vistiä Lontoon Reformiklubilla herra Fogg jollain hetkellä huomasi kummallisten ihmisten istuvan vieruspöydässä mutta pelaavan pelejä eri huudahduksin ja eri summin jollaisia hän ei koskaan ollut osannut kuvitella. - Maailman ympäri 80 päivässä hän huudahtaa ja lyö vetoa koko omaisuutensa nyt enää pienen. Rahatkin hän toi eikä tietenkään mennyt mihinkään eksyi vain sinne mistä hänet nyt löydämme nojatuolin uumeniin ja meren edustalle, niin, kuin oikea herrasmies liikkumisesta piittaamaton jo alussa hävittyjen vetojen rakastaja.
HERRA FOGG ILON JA SURUN VÄLIMAASTOSSA Eräänä päivänä kun meri oli tyyni ja aurinko ja vuoret ja tuuli herra Fogg syvällä nojatuolissaan purskahti taas itkuun ajateltuaan että vaikka oli hetki sitten nähnyt tyynen meren auringon ja vuoret hän oli taas purskahtanut itkuun.