Haastattelussa kreikkalainen sarjakuvapiirtäjä Thanásis Pétrou: ”On kiinnostavampaa tehdä sarjakuvaa, kun päähenkilöllä vähän heittää, kun hän on poikennut polulta ja kulkee äärirajoilla”

PETROU PHOTO

Thanásis Pétrou (Θανάσης Πέτρου) syntyi vuonna 1971 Thessalonikissa. Hän on tehnyt pitkän ja menestyksekkään uran sarjakuvapiirtäjänä ja kuvittajana. Haastattelin häntä tähän artikkeliin neljään hänen kuvittamaansa kreikkalaisesta kirjallisuudesta aiheensa ammentaneeseen teokseen liittyen.

Tarinat monien sarjakuviesi taustalla ovat kreikkalaisen kirjallisuuden klassikoita. Mikä on suhteesi muihin kirjallisuudenlajeihin? Miten syntyi idea kuvittaa jo valmiita klassikon aseman omaavia tekstejä? Miten päädyit kuvittajaksi ja sarjakuvapiirtäjäksi?

Se oli sattumaa. Vuonna 2010, jutellessani Dimítris Vanélliksen kanssa, joka on kirjastonhoitaja, kirjailija ja käsikirjoittaja, päätimme tehdä sarjakuvan Dimosthénis Voutiráksen novellista Pararláma (Δημοσθένης Βουτυράς, Παραρλάμα), joka oli ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 1908. Olimme tyytyväisiä lopputulokseen, teimme toisenkin, ja lopulta vuonna 2011 kustannustoimisto Topos julkaisi kokoelmamme Pararlama ja muita Voutiráksen tarinoita (Παραρλάμα και άλλες ιστορίες του Δημοσθένη Βουτυρά), jossa on yhdeksän Voutiráksen novellia. Teos sai ilmestyessään erittäin hyvän vastaanoton lukijoilta. Toinen painos ilmestyi jo kolmen kuukauden kuluttua. Seuraavaksi päätimme tehdä sarjakuviksi kokoelman kreikkalaisia klassikkonovelleja, joissa kaikissa on jonkinlainen epärealistinen yksityiskohta. Siten syntyi albumi Jusuri ja muita kuvitteellisia tarinoita (Το γιούσουρι και άλλες φανταστικές ιστορίες, 2012, sisältää mm. Kaváfis, Karkavítsas, Kariotákis ja Papadiamántis), joka sai parhaan kreikkalaisen sarjakuvan comicdom awards -palkinnon vuonna 2013. Kolmas teos, jonka teimme yhteistyössä Vanélliksen kanssa, oli sarjakuva melko pitkästä M. Karagátsiksen* novellista Narkkarin pääsiäisviikko (Μ. Καραγάτσης, Η Μεγάλη Βδομάδα του Πρεζάκη, Ιστορίες αμαρτίας και αγιοσύνης). Se ei ollut kovin tunnettu, mutta sitäkin kiinnostavampi. Päähenkilö, joka käyttää heroiinia 1930-luvulla, käy läpi kaikki Kristuksen kärsimykset ortodoksisen pääsiäisviikon aikana. Teksti on erittäin hauska, vaikka puikin näkyvästi yhteiskunnan ongelmia.

Päädyin sarjakuva-alalle melkein vahingossa. Opiskelin ranskan kieltä ja kirjallisuutta sekä kielitieteitä. Vuonna 2002 voitin ensimmäisen palkinnon sarjakuvakilpailussa, ja sain apurahan opiskella yksityisessä korkeakoulussa sarjakuvaa ja piirroselokuvaa. Jatkossa, vuodesta 2005, aloin julkaista omia tarinoitani viikoittain ilmestyvään sarjakuvalehteen ”9”. Lopulta työskentelin lehdessä kokonaiset kuusi vuotta kielentarkastajana, kääntäjänä ja graafisena suunnittelijana. Vuodesta 2008 olen julkaissut sarjakuvani albumeina ja viime vuosina olen myös kuvittanut kirjoja ja niiden kansia, sarjakuvan rinnalla.

Kreikkalaisen kirjallisuuden osalta roolini on lukijan.  

PARARLAMA 654
Voutiráksen novelleja:  Baláfas paratiisissa (Ο Μπαλάφας στον παράδεισο), s.27

 

Valitsemissanne teksteissä hahmot ovat yleensä syrjäytyneitä ihmisiä kreikkalaisen yhteiskunnan laitamilta. Tapasi piirtää heidät ja heidän ilmeensä ja eleensä on hyvin aito. Mistä löydät nämä ihmiset tämän päivän Kreikassa?

Teksteissä, joita olemme työstäneet Dimítis Vanélliksen ja myös Pávlos Methenítiksen kanssa, joka on toinen kirjailija ja käsikirjoittaja, on todellakin jotain synkkää ja syrjäytynyttä. Mielestäni se sopii sarjakuvan kieleen. On kiinnostavampaa tehdä sarjakuvaa, kun päähenkilöllä vähän heittää, kun hän on poikennut polulta ja kulkee äärirajoilla, kuin työstää hahmoa, joka on toimistotyöntekijä ja elää aivan tavallista elämää perheensä ja lastensa parissa. Tässä nykyisessä kriisin runtelemassa tilanteessa tällaisia syrjäytyneitä ihmisiä on helppo löytää, heitä ei tarvitse kauan etsiä, ehkä riittää kun katsoo omaa itseään.

PARARLAMA 651
Voutiráksen novelleja: Pararlama (Παραρλάμα), s. 9

 

PARARLAMA 653
Voutiráksen novelleja: Lisää ruumiita (Άλλα κουφάρια), s.22
PARARLAMA 656
Vouriáksen novelleja: Eläinten vallankumous (Η επανάσταση των ζώων), s.45

 

58-59 PREZAKHS
Karagátsiksen novelli Narkkarin pääsiäisviikko (Η Μεγάλη Βδομάδα του Πρεζάκη), s.58-59

 

Sarjakuva-albumi Gra-Gru (Γρα-Γρου), joka sai tänä vuonna (2018) parhaan kreikkalaisen sarjakuvan ja parhaan käsikirjoituksen palkinnon, kertoo unohdetusta sillasta Keski- ja Länsi-Makedonian välillä. Miten saitte tietää sen kohtalokkaasta merkityksestä? Miten paljon sarjakuva perustuu tositapahtumiin?

Käsikirjoituksen loivat Tásos Zafiriádis (Τάσος Ζαφειριάδης) ja Jánnis Palavós (Γιάννης Παλαβός). Aluksi Tásoksella oli ajatus tehdä sarjakuva ravintolasta nimeltä Gra-Gru, joka toimi vuosikausia vuoristokylässä Pohjois-Kreikassa alueella, mitä sumu verhosi usein kuukausien ajan yhtä mittaa. Paikka luo vierailijalle oudon, levottoman tunteen. Asteittain muodostui ajatus ravintolan vieressä olevasta sillasta, mistä ei tiedetä, minne se johtaa. Idea pohjautui oikeaan siltaan Véroiassa, 60 000 asukkaan kaupungissa lähellä vuoristoa. Sillan suunnittelutyö annettiin, virheellisesti, Mimar Sinanille, Ottomaanien valtakunnan merkittävimmälle arkkitehdille. Tarinassamme sijoitimme kyseisen sillan ravintolan viereen. Tarinan henkilöt, jotka viettävät aikaansa ravintolassa, ovat kaikki henkisesti loukussa, yrittäessään päättää ylittää tuntemattomaan johdattava silta, jokainen henkilökohtaisine toiveineen ja umpikujineen.

GRA-GRU_6
Gra-Gru (Γρα-Γρου), s. 78

 

GRA-GRU_2
Gra-Gru (Γρα-Γρου), s. 43

 

Mikä on sarjakuvan tilanne tämän päivän Kreikassa? Onko Kreikan ja muiden maiden välillä yhteyksiä?

Sarjakuvan tilanne Kreikassa on melko hyvä, jos ottaa huomioon maan olosuhteet ihan yleisesti. Suuret kustannustoimistot ovat ottaneet sekä kreikkalaisia sarjakuvia että käännössarjakuvia listoilleen, ja uusista kokeiluista ollaan yllättävän kiinnostuneita. Valitettavasti Kreikka on pieni maa, joten lukijoita on rajoitetusti, minkä seurauksena myös myyntiluvut ovat alhaisemmat kuin monissa suuremmissa maissa.

Ulkomailla on vaikeaa tulla tunnetuksi. Tosin ensimmäinen sarjakuva, jonka teimme Tásos Zafiriádiksen ja Jánnis Palavóksen kanssa, Ruumis (Το πτώμα, 2011, kustannustoimisto Jemma Press), julkaistiin myös Ranskassa (Kustannustoimisto Steinkis, Le Croquemort). Syyskuussa meidät kutsuttiin esittelemään albumi Gra-Gru Berliinin kirjamessuilla. Totesin siellä, – surukseni – että sarjakuvapiirtäjien tilanne maissa kuten Portugali, Itävalta tai jopa Belgia, ei ole paljon parempi. Tämän tiedon pohjalta löysin kuitenkin voimia jatkaa työtäni. Neljä kreikkalaista piirtäjää on jatkuvassa yhteistyössä yhdysvaltalaisten sarjakuvantuottajien kanssa. Amerikan ja Euroopan välillä on kuitenkin suuri ero. Amerikassa puhutaan kokonaisesta sarjakuvatuotannosta, missä tekijät voivat olla töissä inkkereinä, värittäjinä jne. jo valmiissa sarjassa, kun taas Euroopassa jonkin kustantajan täytyy uskoa työhösi ja päättää erikseen sen julkaisemisesta.

46-47 PREZAKHS
Karagátsiksen novelli Narkkarin pääsiäisviikko (Η μεγάλη βδομάδα ενός πρεζάκη), s.46-47

 

* Karagátsiksen teoksiin tulen palaamaan vielä erikseen, sillä hänen tunnetuimman kaksiosaisen Ateenaan sijoittuvan teoksensa päähenkilö on Tampereelta kotoisin oleva Junkermann. Tästä lisää seuraavassa artikkelissa!

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s